Pierevä presidentti


Asetan nyt silmälasit nenälleni, niin etäälle kuin sangat yltävät. Samoin teki Yhdysvaltain ulkoministeri Cyrus Vance viitisenkymmentä vuotta sitten, samoin tekee Sauli Niinistö nykyisin. Miksen minäkin. Näyttää asialliselta.

- T-jaah, mikä onkaan päivän teema? Niin, tosiaan! Päivän teema: pierevätkö presidentit?

Tutkimusten mukaan ihminen vapauttaa keskimäärin 0,5–2 litraa kaasua vuorokaudessa lynkkysuolensa välityksellä. Keskimääräinen kertapäästö vaihtelee 35–90 millilitran välillä. 

Pätevätkö yllä mainitut luvut myös presidentteihin? Sanoisin, 
että pätevät, ainakin siinä määrin kuin presidentit ovat ihmisiä.

Ovatko presidentit ihmisiä? Yleensä. Jotkut heistä ovat kylläkin melkoisia jäteasemia, jotka jättävät tonneittain tavaraa taaksensa, niin että maailmanhistoriassa jatkuvasti haisee. Pätee etenkin diktaattoreihin - ja kaikin tavoin Donald Trumpiin, jolla perälauta vakavasti falskaa. Vai lieneekö repeytynyt jo aivan ammolleen? 

Trumpin kohdalla ei voine enää puhua vauhtiraidasta boxereissa. Siinä määrin pahanlaatuista vanaa jättää kaveri jälkeensä, missä tahansa kulkeekin.

Tavallisen presidentin tavanomainen kaasuntuotanto lienee kuitenkin tieteen toteamissa rajoissa.

Ottakaamme tarkasteltavaksemme yksi tavis, nykyinen pressamme,
työväen ja koko kansan presidentti, Sauli "Sale" Niinistö.  Paljonko Sale pukkaa päästöjä päivässä ilmoille?

Ihmisen ohutsuoli sisältää jatkuvasti noin 30–200 cm³ kaasuja. Ihminen tuottaa tunnissa peräsuolen kautta purkautuvaa kaasua enintään noin 100 cm³ ja vuorokaudessa kaasuntuotanto on tilavuudeltaan keskimäärin 400–1200 cm³. Tutkimuksissa seitsemän kontrollihenkilön ryhmä tuottaa keskimäärin 
13,6 pierua vuorokaudessa, keskihajonnan ollessa 5,6. Tosin uusimmat tutkimukset kertovat 15-20 pierusta päivässä. Uusimmat tutkimukset voivat hyvinkin osua oikeaan. Ihmiskuntahan kehittyy koko ajan.

Kuuluuko Suomen presidentti edellä mainittuun 13,6 pierun keskikastiin? 

Epäilen, ettei meillä ole mitään syytä olla otaksumatta, etteikö Niinistö laukoisi enemmänkin, ehkä juuri tuon uusimman tutkimuksen julkituoman 15-20 ärjähdystä päivässä. Tämä on tietenkin vain tämän pakinan kirjoittajan valistunut arvaus, kuten sekin, että taannoisesta, puolihulvattomasta poikamiehestä lienee toisen avioliittonsa myötä kasvanut täysin hulvaton ukkomies. Totuus asiasta voitaisiin kuulla siis presidentin puolisolta, rouva Jenni Haukiolta.

Rouva Haukio on nimenomaan se, joka presidentin asuinkumppanina tietää, missä, milloin ja miten rajusti rytisee.  On myrskynsilmässä, leikillisesti asian ilmaistaksemme, missä seikassa hän ei juurikaan kansakunnan muista rouvashenkilöistä eroa.

Kuka kävisi haastattelemassa rouva Jenni Haukiota? Ehdottaisin Kari Hotakaista. Hän sai jo Kimi-kirjalle mainiot myyntiluvut, joten Haukion faktoilla presidentin päästöistä Hotakainen niin sanoaksemme voisi kaasuttaa jopa Kimin ohi!

Ei Jenni Haukio ensimmäinen valtaeliittiin kuuluva olisi, joka pierusta puhuisi. Asiasta lausuntojen antaminen kohottaisi hänet jopa kuninkaallisiin korkeuksiin.

Muistakaamme vain Brittein saarta ennen vanhaan: 1500-luvun Englannissa Edward de Vere, Oxfordin jaarli, pieraisi vahingossa vannoessaan uskollisuutta kuningatar Elisabet I:lle, minkä jälkeen de Vere lähti omatoimisesti maanpakoon seitsemäksi vuodeksi.

De Veren tultua takaisin kuningatar totesi, että oli jo melkein unohtanut pieraisun - muttei kylläkään katkua, mikä seitsemän vuoden jälkeenkin sai brittiaateliston sulkemaan sieraimensa pyykkipojilla. Huvittava näky hovissa!

No,  toivokaamme, ettei Jennikään täysin unohda, ei yhden ainutta. Kuinka hän voisi? Sen verran kovaa jytinä varmaan tuolle runotyttöselle on, kun Mäntyniemessä tuuba tuuttaa ja hongat humajavat!

Toivokaamme siis, ettei kirjailija Hotakainen jätä pakinoitsijan ideaa toteuttamatta. Saataisiin kerrankin asian- ja ajanmukainen poliittinen elämäkerta - "Pierevä presidentti". 

Porilaisten marssi soisi ja kanuuna kuminoisi!