Toisenlainen talvitarina


- Häjy-Mietaa tuloo!

Pian jo näkyikin, kuinka pohojalaanen maisema lumesta pöllysi.

Ei siis ollut puimakone, koska oli talvi, joulun jälkeinen aika. Tuli teräsorhi, jolla ratsasti karskin näköönen garbaasi.

Majatalossa lakeudella alkoivat kiireisimmät kerätä kamppeitaan, majatalon isäntä kiikutti kiireesti pulloja piiloon. Ei ehtinyt kukaan minnekkään, kun garbaasi jo ratsasti tulta hirnuvalla orhillaan majatalon leviästä ovesta suoraan saliin pidellen kädessään huomionarvoisen pituista soiroa, omaansa.

Otti hurja mies siinä sitten putelin kouraansa, tyhjensi litran lekun polttavaa pontikkaa yhdellä siemaisulla, imaisi kaalikääryleen paksuisen sikaarin, puolen metrin mittaisen, yhdellä henkosella, totta jumalaut, ja puhalsi paholaismaisen pilven majatalon saliin.

Kuusi, joka oli joulun jäljiltä vielä tuore, pudotti kaikki miljoonat neulasensa.

Majatalon isäntä va-va-vapisi, kysyi pelosta vä-vä-väpäjävällä ä-ä-äänella:
- E-e eikö vi-vi-vieraalle toinen po-po-pontikkapullollinen ma-ma-maistuisi?

Vastasi tulija:
- Ei ehri, nej tack, on kiiruhrettava. Kohtapuoliin, sekunnin sarasosassa nimittäin, tuloo Häjy-Mietaa!

Lähti mies salamana jatkamaan matkaansa. Hänen nimensä oli Thomas Wassberg.