Ei edes Pulivari







Timo Soinilla (pers.) on ploki.


"Olen pari viikkoa lomalla. Kyllä me sen kestämme", kirjoittaa Soini (pers.)
ja jatkaa: "Palaan plokiin, kun aika on." Sitä me emme kyllä kestä.


"En ole tarvinnut Euroopan Unionia mihinkään", kirjoittaa Soini (pers.)
Ammattilainen ei miettisi, mihin hän tarvitsisi maanosaansa. Ammattilainen
miettii, mihin maanosa tarvitsee häntä. Eurooppa ei tarvitse Soinia (pers.)
mihinkään.


Timo Soinin (pers.) huomattavin saavutus ei ole, että hän on kääntänyt
termin blogi perussuomalaisittain plokiksi. Huomattavampi saavutus on
hänen Disney-termistönsä.


Eduskuntavaaleissa 2007 Soini (pers.) nimesi Vanhasen, Kataisen ja
Heinäluoman Tupuksi, Hupuksi ja Lupuksi. Paha loukkaus piirroshah-
moja kohtaan ja pahenee vain, kun kysymme, kuvitteleeko Soini (pers.)
itsensä kenties Pulivariksi?


Pulivari on englanniksi Bolivar. Bolivar puolestaan on espanjaksi
Simón Antonio de la Santísima Trinidad Bolívar y Palacios, siis
Simon Bolívar, venezuelalainen itsenäisyystaistelija, joka johti
Venezuelan, Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Bolivian itsenäistymistä.


Timo Soini (pers.) yrittää johtaa itsenäisen Suomen itsenäistymistä.
Tekeekö se hänestä Bolívarin? Ei, ei tee, eikä edes Disneyn Pulivaria.


Pulivari ei ole puliveivari.

Kosintaa vaille kuningas

Sauli Niinistö ja Jenni Haukio avioituivat. Kokoomuksen puoluetoimisto oli

pitänyt seurustelun salassa kaksi vuotta. Puoluetoimisto on hyvä paikka kuherrella.

Miksi salailu? Ei 60-vuotiaan ja 30-vuotiaan seurustelu rikos ole. 30-vuotiaan ja

15-vuotiaan olisi. Jälkimmäistä kutsutaan pedofiliaksi, edellistä presidenttipeliksi.

Avioitumisen myötä Salen osakkeet presidenttipörssissä nousivat, kertoi lehti ja

otsikoi, että Jennin lisäksi Ruotsin kruununprinsessa Victoria, 32, ihastui Saleen.

Ihastus ilmeni Ruotsin ja Suomen 600-vuotisen valtioyhteyden juhlapäivällisillä.

Sale on siis kosintaa vaille kuningas!

Vaikkei Salesta tulisikaan Suomen presidenttiä, voi hänestä Victorian kosinnan jälkeen

tulla Ruotsin kuningattaren puoliso! Suomen taannoinen työväen presidenttiehdokas

ruåtsalaisen sosiaalidemokratian tulevana kuninkaana - ja vars!

Kyllä Sale on jätte gullig kaveri! Heja Sale, Den Jätte Gullige Kungen!

Pas de poisson

Törö, gobio gobio, on levinnyt Välimereltä Uralille.

Turpa, leuciscus cephalus, on levinnyt Euroopasta yli Siperian Tyynellemerelle.

Turpa ja törö liikkuvat kuin kalat vedessä, sillä kaloja ne ovat, kuten myös huulikala, joka uiskentelee Karibialla.

Entä tanssija?

Tanssija on liihotellut leningissä Porista Pariisiin, leucaileva sephalus, liikkunut lajilleen tyypillisesti sekin.

Oi Jorma, kalan keveydellä, kuin töröhuuliturpa!

Kahlaajatyttö ja kiertokanki

Aila Meriluodon runokokoelma Lasimaalaus julkaistiin
vuonna 1946. Hänestä tuli heti koko kansan runotyttö.


Aila Meriluoto ei ole pelkkä runotyttö. Hän on myös
kahlaajatyttö. Kas näin: Kahlasin veteen miettivin jaloin.
Katselin kauan. Nähdä aloin.


Millä silmällä kahlaajatyttö katselee? Mitä mietiskellään
miettivin jaloin? Haarat haralleen vai sääret säppiin?
Kysymyksiä, kysymyksiä...


Koska kirjallisuudentutkimus ei Meriluotoa tyydyttänyt,
tyydytti hän itse itsensä julkaisemalla teoksen
Miehen muotoinen aukko, jossa Lauri Viita nousee
järvestä mahtipontisena kuin hyökyaalto. Sillä silmällä
kahlaajatyttö siis katselee, sitä siis mietiskellään miettivin
jaloin, siitä siis on kyse - sylinteristä.


Sylinteriin, miehen muotoiseen aukkoon, tarvitaan mäntä.
Mäntä liikkuu sylinterissä, sytkyttää. Sellaista kahlaajatyttö
kaipaellen toivoili, toivoellen tilaili. Elämää edestakaisin,
kuten Eeva Kilpi sanoisi.


Sitä saa, mitä tilaa, tietää Lea Laven, iskelmän inehmo.
Saipa tuon tuta Ailakin allikanan tyttö! Viita näet oli
sukeltanut hänelle järven pohjasta kardaaniakselin.


Viita ei ollut kirjailija, hän oli luonnonmullistus,
luonnehti Meriluoto. Lienee helppo kuvitella, minkä
mittainen luonnonmullistuksen sukeltama kardaani oli!
Se oli runsaudensarvi!! Sampo!!!


Jo kohta johti helman heiluttelu kuitenkin männän
poikittaisvärinään, jonka saattoi kuulla betonimyllärin
säkeissä kilinänä. Viidan kiertokanki jauhoi tyhjää.


Ei aikaakaan, kun Pispalan moreenimiehen mäntä
alkoi hakea pakoaukkoa. Ah oi, tuskast´ pois!,
kirjoitti luonnonmullistus ja lisäsi: Kukkoni kanaa
kukutti, käkätti kana kotona, kana kopua kotkotti,
kyky kekotti ja kaikko kenkäälä kajasti.

Lukuunottamatta Mäkelän kirjallista piiriä Tampereella
kukaan ei kuvitellut, että Viita olisi uusi Homeros tai
Dante. Niinpä hän Parnassoksen sijasta sai pestin
bardiksi Kellokosken Niksulaan.

Uksvili aarellii, uksvili morsellii, urtta ja vaasellii,
murtta ja maasellii, loihe Lauri Paraske-Viita lasaretissa
lausumaan. Ei ihme, että Meriluoto muutti Kalevan
kankahilta runottomampaan Ruotsiin.


Ruotsin tuntureilta kiepahti runotyttö riekkona takaisin
Suomeen ja lumosi hymyllään, joka Oy Veikkaus Ab:n
järjestelmistä muistutti lähinnä haravaa.


Yksi lumotuista oli mies, Lapin jätkänlainen rento,
pelimies. Tanssiko hän niukoin lannevöin, levein,
paljain uksin, hikisin ja paksuin jaloin, kömpelöin,
ja jykevin leuoin, jalkavin suksin...? Kenties.
Kaikenlaistahan runous teettää.


Kukaan ei olisi sanonut, että kyseessä oli Panu Rajala,
ellei Panu Rajala itse olisi sitä sanonut.


Kuka siis on hää, Panu Rajala, kullainen Kukunor tää?
Sielu suur, Töllinmäen kulttuurin tukimuur?
Tohtori, luulek sää, Sillanpään tuntija, kuulenk mää?
Ei! Sudokua suurempi on sulomuisku tää,
Katri-Helunan siippana Suomen historiaan jää!


Tapailtiin tunteen tulet, tavailtiin taiteen tasot.
Katsoin sieluuni, katsoin eteen, runoili kahlaajatyttö.
Vieras airo solahti stondaten veteen.

Oi että, kun otti Panulla eteen!